Arvontaa mukavassa blogissa

Oli pakko tulla huikkaamaan, että Tarja's Snowlandissa arvotaan Pentikin lahjakortteja. Käykäähän tutustumassa kivaan blogiin. :)

Tästä pääset arvontaan, onnea matkaan!

Navigare necesse est

Inspiroituneena Kuinka purjehtijaksi tullaan blogista ajattelin jakaa kanssanne yhden suurimmista haaveistani. Se on tietysti oma vene, mieluiten purje sellainen, mutta joku vanha moottorivenekin passaisi mainiosti.

Lapsuuteni ja nuoruuteni olen viettänyt meren äärellä kesämökillämme, myös talvisin. Silloin jo kasvoin kiinni mereen. Sen tuoksuun, suolaiseen ilmaan, ääniin, siihen miltä kuivuva merivesi tuntuu iholla. Ikävöin merelle jatkuvasti. Saariston maisemat ovat minun sielun maisemiani.

Vanhemmillani on purjevene. Valitettavasti liian harvoin pääsen mukaan seilaamaan, mutta aina kun pääsen, tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Olisin päässyt taas vanhan rakkaani syliin. Purjehtiessa on perillä kun köysi irtoaa laiturista. Tärkeintä ei matkakohde vaan itse matka. Minua viehättää purjeveneessä erityisesti se, että silloin on luonnon kanssa yhtä. Ei koneella kuulu ajaa kuin äärimmäisissä olosuhteissa ja rantautuessa. Itse luontoäiti päättää kuinka monta solmua vauhti milloinkin on ja helliikö aurinko matkalaista. Purjehtiessa kuulee linnun laulun saarista ja tuulen vihellyksen vanteissa. Purjehdus on minulle kokonaisvaltainen elämys.

Kyllä minulla vielä jonakin päivänä on vene. Ei tänä kesänä, eikä ensi kesänäkään, mutta joskus. Joskus toteutan unelmani.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Koko elämän se sisältää:
Aallonpohjan, aallonharjan,
myrskyn mustan pilvikarjan
vaan on myös paljon tyyntä lempeää.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
ihminen kuin vene itse on:
Kaipaa aina kaukorantaa
Minkä jaksaa myötään kantaa
Veistämänä oman kohtalon.

Kaikki paitsi purjehdus on turhaa,
Siinä koko inhimillisyys.
Niin kuin oikut ihmismielen
Kuiskeissa tuulen kielen;
Tuolla petos, täällä ystävyys.

Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa,
omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein
Vuodet tummentavat takilaa

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie.

DIY juttuja ja muuta roskaa

Siivosin autotallia ja huh mikä urakka siinä onkaan. Kaikenlaista roskaa ja turhaa jouti kaatopaikalle peräkärryllisen verran ja tuskin riittääkään. Kaatopaikkahan on siitä ikävä, ettei sieltä saisi ottaa mitään mukaansa, mutta tämä tynnyri oli pakko nyysiä. Ajattelin sen olevan täydellinen häihin. Täyteen vaan kaisloja ja siinäpä taas yksi merellinen elementti.

Mitäköhän tämä tynnyri on alunperin sisältänyt..?

 Löysin alesta tosi kärsineet ruusubegoniat ja istuttelin ne. Toivottavasti kukkivat tänä kesänä vielä. Myös lobelioita, kovin kärsineitä nekin, muutti meille ihanaan patsasruukkusysteemiin. Ihan pilkkahintaanhan se meille tiensä löysi eräältä Facebook kirppikseltä. Ruukku kun on joskus irronnut ja liimattu ja siksi puuttuu pala. Mutta ei se mua haittaa. Mikään ei meillä taida olla niin justiinsa. ;)

Kengät on alunperin tarkoitettu kai tuhkiksi. Appiukon raahauksia nämäkin Tompan lapsuuden kodista. Rumuudessaan niin viehättävät, että saavat jäädä.

Patsas vahtii suihkulähdettä

Appiukko raahasi myös kasan räsymattoja. Ovat Tompan mamman aikanaan kutomia ja varsin hyvä kuntoisiakin. Mä niin tykkään räsymatoista. Ainut ongelma vaan on ettei ne tunnu sopivan meille mihinkään. Näkisin ne hienosti sinä vanhassa talossa, josta muuten edelleen haaveilen, kirkkaine raitoineen. Yksi pitkä matto kuitenkin on parhaillaan työn alla lyhentää kahdeksi matoksi lastenhuoneeseen.

Nyt täytyy rientää hinnoittelemaan lasten vaatteita ja leluja. Mulla on taas kirppispöytä. Mahtaako mennä tappiolle, kun tunnun aina löytävän pöydän täyttö- ja järjestelyreissuilla kotiin viemisiä? Kivaa kesäpäivää pihan kukkien muodossa. :)

Puutarhaunelmia

Mä en olisi koskaan uskonut, että juuri musta koittaa kovasti kuoriutua esille viherpeukalo. Siis nimenomaan koittaa, luontaista lahjakkuutta ei ole havaittavissa ja oppi tuleekin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Tänä kesänä pihaa koristaa suihkulähde. Sijoitin sen paikalle, jossa ennen oli leikkimökki. Leikkimökki muutti viime kesänä toiseen paikkaan ja alta paljastui karu saven ja hiekan yhdistelmä. Savea oli sen verran paksu kerros, että jos siihen olisi nurmikon halunnut, olisi pitänyt oikeasti jyrsiä ja ottaa multakuorma. Onneksi mielessäni oli ollut pitkään vesiaihe, joten eikun tuumasta toimeen. Kaikki suihkulähteen ympärillä on joko omasta pihasta tai saatua ja allaskin on ostettu käytettynä.

Päivänliljoja naapurilta ja omasta kukkamaasta, keltaista kurjenmiekkaa lahjoituksena facebook palstalta, liuskekivet talon toisesta päästä(olivat ihan tyhmässä paikassa ja osittain nurmikon alle hautautuneet) ja viinimarja puskakin on ollut tuossa marjaa tekemättä vuosikaudet. Mökin siirron jälkeen viime kesänä teki ensimmäiset marjansa ja hyvältä näyttää myös tänä vuonna. Pieni pensas, jonka nimeä en muista, kituutti ison salavan alla ja toivon että se tuossa nyt lähtee kasvuun. Pitäisi jäädäkin pieneksi ja kukkia valkoisin kukin. Tammen alle, vanhan hiekkalaatikon päälle, olisi tulossa jossain vaiheessa terassi, jossa on kiva nauttia vaikka aamukahvit.

Takapihalla on myös keskeräistä. Viime vuonna takapihalta kaadettiin viisi suurta kuusta, jotka veivät puolet koko takapihasta. Myös takaovi puhkaistiin taloon ja nyt sen jatkeeksi olisikin tarkoitus tehdä kunnollisen kokoinen terassi. Myös oikea uima-allas, sellaisen perus pata-altaan tilalle, siintää haaveissa, mutta sen aika ei ole vielä tänä kesänä.

Toivon huisia väriloistoa, mutta ans kattoo kui ämmän käy. :)

Belliksiä täytyy käydä ostamassa. On niin suloinen ja yksi lemppareistani. (kuva lainattu)

Gladioluksen sipuleita tökin maahan useita. Saa nähdä ehtivätkö kukkia ilman esikasvatusta. (kuva lainattu)

Muutaman dahliakin tuli istutettua. (Kuva lainattu)

Nyt nautitaan kuitenkin omenapuiden ihanasta kukinnasta. <3

On taukoa taas pidellyt

Onpa ollut pitkä tauko bloggauksessa. Huhhuh!

Elämäntaparemontti etenee. Kiloja on karissut tämän alkuvuoden aikana 20! Mä olisi uskonut, että se olisi ollut näin helppoa. Mutta toisaalta kun tekee päätöksen, kaikki on. Ja varmasti olisi lähtenyt enemmänki, mutta koska haluan ihan oikeasti hoikistua ja pysyä hoikkana, olen antanut itselleni aikaa tottua uuteen olemukseeni. Tai no, seliseli, mulla on ollut repsahdus aikoja. Mutta silti voin ylpeänä sanoa, ettei paino palannut vaan pysyi juuri siinä mihin ennen repsahdusta jäikin. On melkoinen klisee sanoa, että jos mä pystyn tähän niin kuka tahansa pystyy. Ei se ole ihan noin suoraviivaista. Tottakai jokainen pystyy, mutta se vaatii sisua, tukea ja aikamoista itsekuria. Laihduttaminen on kovaa työtä, ainakin jos sen tekee liikkumalla ja syömällä silti ns. normaaliruokaa. Mä olen vielä kaukana tavoitteestani, mutta koitan silti muistaa olla iloinen ja ylpeä tästä. Toivoisin vaan, että joku huomaisi jonkun muutoksen ja myös sanoisi siitä.

Onhan tässä laihtumisessa ollut yksi haittapuolikin. Nimittäin se, ettei mulla ole tällä hetkellä sopivia vaatteita. Vyötäröltä kun on kadonnut lähes 20cm rasvaa, niin pakostakin ne housut tuppaa tippumaan. :D Ongelma on uusien vaatteiden ostossa on se, etten ole ihan vielä normaalikokoinen, joten se osasto on hetken vielä saavuttamattomissa. Samaan aikaan olen kuitenkin jo liian "pieni" isojen tyttöjen vaatteisiin. Ainakaan ne periaatteessa sopivat eivät istu oikein kunnolla. Olen päättänyt, että kun kiloja on hävinnyt vielä 10, niin ostan muutaman uuden vaatteen. Näistä Henry Lloydeista haaveilen(kuvat lainattu)...

Elämä kuitenkin hymyilee juuri nyt. Ja juuri tähän hetkeen haluan keskittyä.

Jyväskylä

Hiljaista on ollut blogin puolella. Kaisu loukkasi polvensa ja olemme juosseet kipsijalan kanssa lääkärissä. Onneksi kipsi poistettiin eilen, koska pelättyä polvilumpion murtumaa ei ollutkaan. Vielä jälkitarkastus ja jos kipua on yhä, magneettikuvaus.

Kävimme perheen kanssa tutustumassa Jyväskylään. Tomppa työskentelee puolustusvoimissa ja siirto Jyväskylään olisi edessä. Ongelmalliseksi tilanteen tekee Eepu ja Enska. Yhteishuoltajuuden takia muutto on meille käytännössä mahdoton. Tompalla on edessä joko oikeustaistelu lapsista tai työpaikanvaihto. Jyväskylä itsessään ei ole ongelma tai muutto sen puoleen.

Tässä yhteydessä on kehuttava majapaikkaamme Jyväskylässä, kesällä avattua Solo by Sokos Paviljonki hotellia. Ystävällinen palvelu, hienot huoneet ja maittava ruoka. Voiko sitä enää enempää toivoa? Huoneessamme oli jopa kylpyamme. Melkoista luksusta oli pulahtaa vaahtokylpyyn keskiyöllä kun lapset nukkuivat. Meillä oli käytössämme tuplahuone, oikeastaan siis kaksi huonetta joiden välillä on ovi.

Leikkihuoneessa Topi melkein 10kk. <3

 Tutustuimme myös Keski-suomen Ilmailumuseoon ja kivaa oli. Kaisusta oli parasta ilmavalvonnasta ja viestinnästä kertova näyttely, Topi tykkäsi heittoistuimessa istuskelusta, Eepu lentokoneista joihin pääsi sisälle ja Enska taisi nauttia juoksentelusta. Lasten ilo on joka tapauksessa ihanaa ja silmien loiste heidän oppiessaan uusia asioita.

Kotiin palasimme pohjanmaan ja Tommin lapsuudenkodin kautta. Pysähdyimme jossain Jyväskylän lähellä korjaamaan Topin asentoa turvaistuimessa. Olen tosi pahoillani, että paikka on unohtunut kokonaan. Tämä näky oli kuin paluu lapsuuteen. Oli mukava nähdä, että on olemassa vielä muutakin kuin valtavia ABC asemia marketteineen, joskaan ei niissäkään mitään vikaa ole.

Mukava reissu kaiken kaikkiaan. Nyt sohvaa siirtämään ja huushollaamaan, lomps. Illalla taidan tehdä hieman koeaskarteluja häihin liittyen, niistä lisää myöhemmin. :)

p.s Jääpallot ja lyhdyt joita tein aiemmin eivät koskaan päässeet kuviin asti, sillä plusasteet sulattivat ne. Kauniita kyllä olivat.

Arvontaa!

Mainio arvonta ihanassa blogissa! Aina tyylikästä, raikasta ja kaunista Lexingtonia palkintona Upseerin rouvan blogissa.  klikkaamalla TÄSTÄ pääset osallistumaan. :)